IPv6 tiivistetään usein muotoon ”IPv4 isommilla osoitteilla”. Se pitää paikkansa, mutta isommat osoitteet muuttavat sitä, miten verkot rakennetaan ja miten laitteet käyttäytyvät. Tässä todelliset erot.
Lyhyesti
| IPv4 | IPv6 | |
|---|---|---|
| Osoitteen pituus | 32 bittiä | 128 bittiä |
| Merkintätapa | 192.0.2.1 |
2001:db8::1 |
| Osoitteiden määrä | ~4,3 × 10⁹ | ~3,4 × 10³⁸ |
| Tyypillinen lähiverkko | /24 (254 laitetta) | /64 (1,8 × 10¹⁹ osoitetta) |
| Osoitteiden jakaminen | NAT on normi | Jokaisella laitteella voi olla globaali osoite |
| Automaattinen määritys | DHCP | SLAAC ja/tai DHCPv6 |
| Broadcast | Kyllä | Ei – tilalla multicast |
| Otsake | Vaihteleva, tarkistussummalla | Kiinteä 40 tavua, ei tarkistussummaa |
Osoitteet ja merkintätapa
IPv4-osoitteet ovat neljä desimaalista oktettia. IPv6-osoitteet ovat kahdeksan heksadesimaaliryhmää, ja pitkät nollajonot tiivistetään merkinnällä ::. 2001:0db8:0000:0000:0000:0000:0000:0001 ja 2001:db8::1 ovat sama osoite. IPv6-oppaassa voit kokeilla sääntöjä vuorovaikutteisesti.
Verkkojen numerointi
IPv4-osoitteista on pulaa, joten verkot mitoitetaan niukasti: /24 pienelle toimistolle, /29 muutamalle palvelimelle. IPv6 kääntää asetelman. Jokainen lähiverkko saa /64:n laitteiden määrästä riippumatta, ja toimipaikka saa yleensä /48:n tai /56:n – tarpeeksi tuhansille aliverkoille. Suunnittelussa on kyse rakenteesta, ei osoitteiden säästämisestä.
NAT ja tavoitettavuus päästä päähän
Koska IPv4-osoitteet loppuivat, lähes kaikki kodit ja monet mobiiliverkot käyttävät NAT:ia, ja CGNAT:n myötä moni asiakas päätyy saman julkisen osoitteen taakse. NAT rikkoo periaatteen, että jokaiseen laitteeseen saa suoran yhteyden: saapuvat yhteydet, vertaisverkkosovellukset ja jotkin pelit tarvitsevat kiertoteitä.
IPv6 ei tarvitse NAT:ia. Laitteilla on globaalisti reititettävät osoitteet, ja suojan antaa tilallinen palomuuri, joka estää ei-toivotun saapuvan liikenteen samaan tapaan kuin NAT teki epäsuorasti.
Miten laitteet saavat osoitteen
IPv4 perustuu DHCP:hen. IPv6-laitteet voivat määrittää itsensä SLAAC-menetelmällä: reititin mainostaa /64-etuliitettä, ja jokainen laite muodostaa oman osoitteensa. Nykyiset järjestelmät käyttävät satunnaisia, säännöllisesti vaihtuvia liitäntätunnisteita, jottei osoitteella voi seurata laitetta verkosta toiseen.
Onko IPv6 nopeampi tai turvallisempi?
Kumpikaan protokolla ei ole sinänsä nopeampi, mutta IPv6-liikenne välttää usein CGNAT:n, mikä voi pienentää viivettä. Tietoturva on vertailukelpoinen: IPsec on saatavilla molemmille, ja käytännössä ratkaisevat palomuurisäännöt – jotka moni unohtaa soveltaa IPv6:een.
Tilanne Suomessa
IPv6:n käyttöönotto vaihtelee operaattoreittain ja liittymittäin. Omasta datastamme voimme kertoa, kuinka moni Suomeen rekisteröidyistä verkoista mainostaa ylipäätään IPv6-reittejä – luku on sivulla Suomen internet numeroina, ja se lasketaan uudelleen aina, kun reititystaulu päivittyy. Se, että verkko mainostaa IPv6:ta, ei silti tarkoita, että juuri sinun liittymässäsi se on: testaa oma yhteytesi ja kysy operaattoriltasi, mitä liittymääsi kuuluu.
Dual-stack
Internet on pitkällä siirtymäkaudella. Useimmat verkot käyttävät dual-stackia – molempia protokollia yhtä aikaa – ja selaimet käyttävät ”Happy Eyeballs” -menetelmää, joka suosii IPv6:ta mutta palaa nopeasti IPv4:ään. Jotkin mobiiliverkot ovat pelkkää IPv6:ta ja tavoittavat IPv4-palvelut NAT64:n kautta.
Näet, onko yhteydessäsi molemmat, etusivulta tai IPv6-testistä, ja voit katsoa, miten IPv4-osoite esitetään IPv6:ssa, työkalulla IPv4:stä IPv6:ksi.